Louisen tähden Usaan lähden: Seikkailu jatkuu

Vuonna 1990 kiinnostuin vanhojen kuvien kautta sukuni historiasta. Erityisen kiinnostava oli isäni Pekan Alma-täti. Seurasin hänen matkaansa Virroilta Alaskan Juneahun, jonne hän päätyi hotellin pitäjäksi. Hän omisti vuosina 1925 - 1946 miehensä Elin kanssa An Inn at the Waterfront -nimisen hotellin risteilylaiturin äärellä. Tutkimukseni huipentui, kun vietin hotellissa viisikymppiseni marraskuussa vuonna 2000.

An Inn at the Waterfront. Vasemmassa kuvassa hotelli on alkuperäisessä asussaan.
Oikealla on vuonna 2000 vierailuni yhteydessä otettu kuva. Kuvassa on myös silloinen
hotellin omistaja Ann House. Nykyään hotellin tiloissa on timanttikauppa.

Olen seurannut myös isäni Pekan sodanaikaisia jalanjälkiä Itä-Karjalassa. Isäni oli kaksi vuotta (1942 - 1944) komennettuna Äänisniemessä metsätyönjohtotehtävissä. Tuona aikana hän ystävystyi suurlahtelaisen (Velikaja Guba) Klaudian kanssa, jolla oli ennestään silloin viisi vuotias "Toini"-tytär. Klaudia ja Toini olivat puoli vuotta Suomessa sodan loppuvaiheessa. Koti-ikävä kuitenkin voitti ja he palasivat tammikuussa vuonna 1945 takaisin Neuvostoliittoon.

Elokuussa vuonna 2013 lähdin tutkimusmatkalle Äänisniemelle. Onnekkaiden sattumien myötä sain tietää, että Klaudia oli kuollut (2005), mutta Toini elää ja asuu Petroskoissa. Vuotta myöhemmin tapasin "Toinin" Antonina Kongaksen perheensä kanssa heidän Petroskoin kodissaan.

Kesäkuun 14 päivä 2014 klo 14 istuuduimme (veljenpoikani Mikko, ystävä/tulkki Orest ja minä) Vitali ja Antonina Kongaksen kaupunkiasunnon pitkään pöytään herkkujen äärelle. Illalla olimme vieraana vielä heidän datshallaan.

Olen onnekas. Aina, kun olen etsinyt, olen löytänyt. Aina, kun olen kolkuttanut, on minulle avattu.

Lähden veljeni Matin kanssa New York - San Francisco retkelle 1.9.2015- 6.10.2015. Eräänä kohteena on Buffalo Billin kaupunki Cody. Alman ja Elin tytär, isäni serkku, Louise ja miehensä Martin asuivat siellä vuosina 1949-1960. Jotain löytynee sieltäkin. Uskon, luulen, toivon.