Punaista puuta

Lähes 1000 km:iä punaisen puun perässä.


Aikaa edelleen oli. Viikko vielä kotimatkaan ja useita päiviä auton luovutukseen SF:ssa. Tutkimme uusia retkimahdollisuuksia edelleen Santa Rosasta käsin. Itse suunnittelin Muirin keikkaa, Matti avarakatseisesti ehdotti Redwoodia 400 km:n päässä ja paluuta rannikkoa hipoen. Kuuulosti vaativalta, mutta samalla hyvältä. Varasimme yöpymisen Redwoodin läheltä Arcatasta (Kutosmotelli, tietysti) ja lähdimme puunetsitäretkelle.

Satunnaisia kuvia matkalta Redwoodiin:

Maisema oli kovasti erilainen verrattuna sisämaan puuttomiin alueisiin. Rekkojen lisäksi tiellä liikkui runsaasti tukki- ja lautakuormia.

Vasen kuva on otettu Redwood Freewaylta länsirannikolta. Oikealla on maisema Denverin jälkeen sisämaasta

Menomatkan urakoimme suorinta tietä. Hyvissä ajoin ennen varsinaista Redwoodin metsäaluetta oli Visitor Center, josta saimme hyvät neuvot. Korkeimman puun sijainti näytettiin, mutta samalla kerrottiin, että sinne oli pääsy vain tutkijoilla. Meille näytettiin kartalta parhaan metsikön paikka ja sinne suuntasimme.

Korkeita ja paksuja punapuita löytyikin osoitetusta paikasta. Tavalliseen suomalaiseen metsään tottuneelle tuli niska kipeäksi ja alkoi huimata katsoessa puita ylöspäin.

Hulppeita ja sitkeitä puita.. Vaikka metsäpalo olikin joskus tuhonnut ison osan rungosta, puu silti taivoittelee taivaita.

Amerikka on täynnä erikoisia ajopelejä. Tässä on moottoripyörä, jossa on ratti ja Fordin 2,2 kone.Tiedoksi niille, jotka kuvien pohjalta innostuvat tällaista haluamaan; niitä ei valmisteta enää. Ehkä käytettyjä on sopuhinnalla saatavisssa.

Puita ihasteltuamme suuntasimme Tyynen Valtameren rantaa sivuten Arcataan yöpymään. Matkalla meri näytti hienolta.

Aamulla lähdimme yhdeksältä tavoittelmaan rantatietä. Cape Town näytti hyvältä kohteelta. Annoimme navigaattorin hoitaa suunnan. Saavuimme idylliseen Ferndalen pikkukaupunkiin.

Sitten idylli loppuikin, kun navigaattori ohjasi meidät vuoriston ylitykseen. Tie näytti välillä kuin taloon päättyvältä pihatieltä. Väsymätön kuski ajoi, kun väsymätön navigaattorineiti neuvoi. Meri tuli lopulta vastaan tolkuttoman kiikkerien mutkien jälkeen. Ajattelin mielessäni, että päätielle takaisin taitaa olla samanlainen vuorten ylitys  kävelyvauhtia mutkitellen. Meillepä oli jälleen varattuna yllätys.

Mielenkiintoisia kohtaamisia pikkutiellä.

Tultiin haukan valtakuntaan.

Haa olemme korkeammalla kuin haukka..

Meren rantaa oli mukava katsella. Löytyi myös sopivia paikkoja piipahtaa koskettamassa Tyyynen Valtameren vettä.

Mielenkiintoinen rantakoukkaus. Ylllätys, josta mainitsin näkyy karttakuvan oikeassa laidassa. Humboldt'in kansallispuisto, joka yhtäkkiä pöllähti eteemme. Siellä olivat kaikkein komeimmat punapuurungot.

Matti ja Tyyni Valtameri

Rannasta poituttuamme tulimme Petrolian kylää. Siellä on pumpattu ensimmäsenä Kaliforniassa öljyä kaupalliseen tarkoitukseen vuonna 1865. Onkohan kukaan tuttu käynyt siellä? Epäilen.

Kylän jälkeen aloimme nousta taas Mattole Rd pitkin Mattole joen vartta ylöspäin. Joen ylitys tapahtui osittain puista siltaa pitkin.

Sillan jälkeen alkoi mutkatie, joka mukaili laaksojen reunoja. Tien pinta oli hyvä, mutta mutkat tiukkoja. Herkkua moottoripyöräilijöille, tiesi Matti. Olihan hän ajanut kaksi vuotta sitten moottoripyöräporukan huoltoautoa Floridasta Los Angelesiin.

Yllätys tuli aivan oikeasti puun takaa. Kyltissä luki Humboldtin kansallispuisto ja heti aukeni hieno punapuumetsä. Puut oliva kokeimmat koko matkalla ja erämaan rauha.

Etolan leikkikuormuri tulee ja menee.

Latva on vajaan sadan metrin korkeudella. Erikoinen näky, erikoinen tunne.  Olen asunut koko lapsuuteni suurten kuusten katveessa, silti näiden puiden katsominen huimaa. Metsänpoika mä tahdon olla, mutta sellaisen tavallisen metsän.....

Punapuunetsintä onnistui loistavasti. Löysimme enemmän kuin mitä olimme etsimässä. Bonuksena paluumatkalla näimme hienot merenrantamaisemat ja teimme touch downin Tyyneen Valtamereen. Seuraavat kaksi yötä vietämme Santa Rosan lempimotellissamme ja sitten suuntaamme San Franciscon ruuhkaan ja meteliin. Siellä odottelemme neljä yötä kotimatkan alkamista, sillai rennosti vähän ympärille katsellen.