Flagstaff Grand Canoyn Las Vegas Express

Sunnuntaina 21.9.

Grand Canyon ("Suuri kanjoni") on Coloradojoen uurtama värikäs, jyrkkäreunainen kanjoni Luoteis-Arizonassa Yhdysvalloissa. Sitä ympäröi Yhdysvaltain ensimmäisiin kansallispuistoihin lukeutuva Grand Canyonin kansallispuisto.

Tarkasti katsoen huomaa kuvan keskellä puropahaisen. Se on Coloradojoki.

Grand Canyon luokitellaan usein maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. Kanjoni on noin 446 kilometriä pitkä, ja sen leveys vaihtelee kuudesta 29 kilometriin. Syvyys on enimmillään lähes kaksi kilometriä. Kanjonin seinät ovat valtava, miljoonia vuosia kestäneiden geologisten prosessien näyttely. Wikipedia.

Vistor Centerin seinältä kuvattu kartta. Nuolet lisätty jälkeenpäin.

Lähdimme lähestymään kuuluisaa nähtävyyttä nurin päin. Yövyimme Flagstaffissa ja lähdimmme siitä suoraan ylös päin. Palasimme Grand Canyonin jälkeen 40 –tielle Williamsin kohdalla. Matkalla näimme upeita maisemia.

 Vastapainona jouduimme seisomaan paikallamme pitkään asfalttityön vuoksi.

Olimme jälleen navajoreservaatissa; AT&T:n puhelin lakkasi toimimasta ja tienvarelle ilmestyivät kästyömyymälät. 

Pienin välimatkoin pitkin kanjonin reunaa oli näköalapaikkoja. Kaikista oli hyvät näkymät kanjoniin. Varsinkin ensimmäinen paikka, Lipan Point, jonne poikkesimme mitähän tuolla on –periaatteella, tarjosi huikeat näkymät.

Tämän kuvan otti Stan(islav) Ukrainasta.

Coloradojoki virtaa Grand Canyonin pohjalla. Kuvan keskellä on koskipaikka. Vasemmalla olevat pienet pisteet ovat kanootteja ja kumiveneitä (The Mother View Point).

 Matin mielestä Lipan Pointin näkymät olivat paljon paremmat, kuin näkymät varsinaisessa pääpaikassa Mother View Pointissa, missä oli kävijäkeskus, palvelut ja ryysis.

Elämää Grand Canyonin äärellä:

Ihmisiä Grand Canyonin äärellä:

Harrikkamamma ja -pappa New Yorkista.

The Mother View Point

Lipan Point ja turva-aita

Kanjoni reunalla oli paikoin matala kaide ja sen takana pystysuora pudotus. Huimasi mennä kaiteen äärellekään. Monissa paikoissa ei kaidetta ollut. Ne paikat houkuttelivat ihmisiä seisoskelemaan äärimmäisillä kivillä, joko ajattelemaan kultaisia ajatuksia tai vilkuttelemaan kameralle. Emme nähneet kenenkään putoavan.

Näkemiin Grand Canyon (The Mother View Point). 

Sitten matkaan kohti Hooverin patoa.

Hooverin pato on Yhdysvaltain kuuluisin pato ja se on saanut nimensä presidentti Herbert Hooverin mukaan. Se sijaitsee Arizonan ja Nevadan rajalla Coloradojoessa.

Se rakennettiin ennen presidentti Franklin Delano Rooseveltin New Deal -ohjelmaa. Presidentti Hoover oli kautensa loppupuolella aloittanut joitakin elvyttäviä valtiollisia rakennushankkeita vuoden 1929 pörssiromahduksen aloittaman talouslaman lopettamiseksi.

Padon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1931. Pato oli valmistuessaan vuonna 1936 ensimmäinen suuri kokonaan betonista rakennettu pato Yhdysvalloissa. Pato on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä. Sen paksuus juuresta on 201 metriä ja harjalta 14 metriä. Betonia kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä.

Padon juurella olevassa voimalaitoksessa on 17 Francis-turbiinia, joiden yhteenlaskettu maksimiteho on 2 080 megawattia. Yli puolet energiasta menee Etelä-Kaliforniaan, loput jaetaan Nevadan ja Arizonan kesken. Wikipedia

Voimalinjoista saattoi päätellä vomalaitoksen lähestyvän.

Taustan sillalla menee Las Vegasin tie.

Tähän pato kerää Coloradojoen vedet päästääkseen ne turbiinien läpi eteenpäin.

 

Kanssa kuvaaja

Padolta oli enää lytyt matka Las Vegasiin.

Kohta horisonttissa näkyi korkeiden rakennusten ryhmä, jota olemme tottuneet pitämään Las Vegasina. Rakennukser ovat ryhmittynee n. 6,8 km:n pituisen kadun varrelle, jota kutsutaan Stripiksi. Itse Las Vegas on huomattavasti laajempi alue ja kuuluu eri hallintoalueeseen. Las Vegasissa olemme 4 yötä. Olkoon se oma tarinansa.