Yosemite

Perjanataina 25.9.


Herääminen Mammoth Laken 6 motellista oli outo. Henki ei tahtonut kulkea. Epäilin, että olen allerginen pähkinöille, joita olin illalla mutustellut. Matti, alpeilla kävijänä, tiesi paremmin. Mammoth Lakes oli ainakin 1500 m merenpinnasta. Edessä oli Sierra Nevadan vuoristo. Hapekas merituuli ei päässyt tuulemaan Maammoth Lakesiin, vaan ilma oli hapetonta. Hyvä selitys. Oikeasti uskoin sen vasta mutusteltuani parin päivän päästä pähkinöitä ja henki kulki edelleen.

Yosemite on kaunista vuoristoaluetta. Tie vie yli Sierra Nevadan vuoriston. Ylityksemme päätyi Fresnoon, jossa yövyimme.

Lähdettyämme liikkeelle aamulla kohti Sierra Nevadaa, huomasimme, että bensatankki oli puolillaan. Matkaa oli 300 kilometriä. Vähän arvelutti bensan riitäminen vuoriston ylitykseen. Onneksi Matin muistikuva aiemmalta retkeltä oli väärä; ennen vuoristoa oli bensa-asema. Aseman sijainti oli ilmeisen hyvä, koska mekin maksoimme pienen kitinän kanssa dollarin enemmä gallonalta  (norm alle 3 $  nyt 4 $ gallonalta) kuin taajama-alueilla.

Tankki täyteen.

Tiemaksu kerättiin tien korkeimmalla kohdalla 3000 metrissä. Siellä henki kulki hyvin. Ilma oli merituulen vuoksi hapekasta. 

Matka kulki vuorten reunoja, järvien rantoja ja paksurunkoisia metsiä pitkin. Maisemat olivat ajoittain henkeäsalpaavia. 

Kaikille ei riittänyt maisemien ihaileminen, vaan he halusivat myös kokea ne.

Lisää kuvateksti

Harrikkaväki muistutti toisiaan riippumatta siitä, missä valtakunnan alueella oltiin. He näyttivät  myös nauttivan tekemisestään, hymyssä suin aina.

Harrikkamamma ja -pappa. Matkaan.

Metsät olivat osin hyvinvoivia, paikoin metsäpalon runtelemia.

Yosemiten tunnetuimmat vuoret ovat vasemmallla kiipeilijöiden suosima El Captain ja keskellä etäämmällä puolikkaan näköinen Half Dome.

Viimeisellä näköalapaikalla huomio kiinnittyi vanhoihin autoihin. Mustaa en tunnistanut, mutta Popedan ja PV Volvon esikuva löytyi penkomalla nettiä; 1946 Ford Super Deluxe Tudor Sedan. Moottori oli silloin V8 100 hevosvoimaa. Tilavuustuumia en ymmärtänyt. Musta autokin on Ford. Vararenkaassa luki niin. Etsin senkin mallitiedot: toisella kertaa. Aurinko on laskenut jo aikapäiviä.

Naapurissa Heikkilän Pekalla oli PV Volvo ja vallan Sport. Koululaisena sain sillä joskus kyydin kirkolle tai kirkolta takaisin. Toisella naapurillani Järvisen Antilla oli Popeda. Siihen ei liity samanlaisia ihailevia muistoja kuin Pekan Sporttivolvoon. 

Uusia käytyjä paikkoja on edelleen blogijonossa. Eilen kävimme Jack Londonin kotitilalla ja tänään venäläisten perustamassa Fort Rossissa. Mielenkiintoisia paikkoja molemmat.