Syyskuun ensimmäinen päivä tuli niin kuin kaikki päivät tulevat. Lähdimme matkaan sinivalkoisin siivin kohti Amerikkaa. Olimme varanneet leneetokoneesta comfort -paikat. Pienestä lisämaksusta saimme 13 cm lisää polvitilaa. Lisäksi otimme veljeni kanssa peräkkäiset paikat, toivossa että saisimme myös rinnaikkaiset tuolit käyttöömme. Viimeksi sain mennen tullen levittäytyä molemmille tuoleille. Taika ei toiminut. Viereeni pyrki miellyttävän oloinen nainen. Minulle ei siis käynyt pahastikaan. Hän oli kuitenkin kovin vähäpuheinen. Koko lennon aikana sain selville vain, että hän on Seattlesta. Hän luki kahta kirjaa, ruokaili kuulokkeet päässä, katseli elokuvia ja nukkui. Yritin tarjota "lentokoneen baarista" ostamiani pähkinöitä. Ei auttanut sekään. Vähiin jäivät keskustelut. Matka ei edennyt muutenkaan. Kone jäi siivestään kiinni Grönlantiin.
 |
| Veljeni Matti matkaa tyytyväisenä Atlantin yllä kohti suurta seikkailua. Seuraavassa penkissä satunnainen matkakumppanini on unten mailla. Lento juuttui siivestään Grönöantiin. Saaren ohitus kesti iäisyyden. |
Lennon jälkeinen ilta sujui perinteisesti Times Squarella epätoivoisessa kellonkääntövalvomisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti